Sitruunapasta ja paluu hellan ääreen

Syksy ja alkutalvi hujahti ohi ja mitä kaikkea mä oon ehtinyt tehdä? Mitä en? Katsotaan, jos osa kokemuksista päätyy tännekin asti, kun tämä blogihiljaisuus on nyt taas ohi. Palasin myös keittohommiin kokeilemaan uusia reseptejä, joten pääsen niitä jakamaan. Tänään juoksulenkin jälkeen lounaaksi tuli Hannan uusi pasta-ajatus: Sitruunapasta. Mahtava homma on, että tämä yksinkertainen pasta valmistuu…

Maraton takana, uusia haasteita edessä.

Kävin juoksemassa elämäni ensimmäisen maratonin ajassa 4 tuntia 34 minuuttia. Amsterdamin reitti oli tasainen sekä nopea (tää nopeus on hieman suhteellista) ja taisinkin aloittaa juoksun hieman liian nopeasti. Janin kanssa juostiin siinä ja tavoiteltiin 4 tunnin jänisten kantamia ilmapalloja. Välillä oltiin lähempänä, välillä taas kauempana. 15 km kohdalla iski sama ymmärrys kuin kevään Helsinki Half Marathonilla…

Rion ruoka

“Lihansyöjien maa” on ollut oikeastaan ainoa mielikuvani brasilialaisesta keittiöstä. Se ei oikeastaan mene kovin kauaksi totuudesta, sillä kasvissyöjällä tai vegaanilla on täällä karummat oltavat. Tilanne ei kuitenkaan ole niin karu kuin jossain itäisessä Euroopassa, mutta omnivorille tilanne on lähtökohtaisesti mainio. Näin ainakin ajattelin. Kahden kulttuurin kohdatessa, keittiössä syntyy usein jonkinlainen törmäys. Se voi olla onnistunut,…

Rio de Janeiro turistina

28 tunnin matkustuksen jälkeen Rio avautui hieman sumuisena. Toki osittain tuon matka-ajan ja aikaeron vuoksi, mutta lähinnä sen vuoksi, että suurkaupungissa on suurkaupungin meno ja saasteet. Riossa asuu esikaupungit mukaan luettuna n 12 miljoonaa asukasta ja jos haetaan joku analogia Helsingin ja suurkaupungin välillä, Riossakin liikenne on linkitetty kulkemaan lähellä rantaa. Riossa se tosin taitaa…

Rio Ohoi! -matkustusta

Jalkapallon mm-kisat ovat olleet mulle skabat, joiden näkemisestä paikan päällä olen haaveillut aika ajoin. Saksa tietysti oli lähellä, Etelä-Afrikka kiinnosti eksoottisuutensa vuoksi, mutta tänä vuonna tarjoutui mahdollisuus päästä ihan oikeasti paikan päälle, kun kisat järjestetään Brasiliassa. Tai oikeastaan matkan suunnittelu käynnistyi jo vuosia sitten, kun kaverini Artsun kanssa mietittiin, että olisipa mahtavaa päästä reissuun ja…

Päivä 100 – Tagliata ja valkosipulikantarellit

Viime metreillä oli kova mietintä, mikä voisi olla viimeinen safka. Mulla oli kolme vaihtoehtoa, joista tagliata ilmestyi voittajaksi. Valinta tuli osittain tuurilla ja osittain taidolla, mutta kai se vähän sama tän mun kokkailun kanssa. Pitkä pätkä kokkailuja takana, kun aloitus oli jo helmikuun alussa, mutta lopetus on tässä. Ja vaikka tää on erittäin yksinkertainen resepti,…

Päivä 99 – Hirvikeitto

Aamulla mietin, että hirvenlihan metsästys näin kesällä ei ole onneksi niin vaikeaa palvelevien lihatiskien kanssa, kunhan tietää oikeat tiskit. Sitten paukahtivat päivän uutiset, joissa poliisi varoitti Helsingin keskustassa (no joo, Kaivopuisto voidaan laskea keskustaan laajalla näkökulmalla) liikkuvasta hirvestä. Mietin, että olenpa tänään ajan hermoilla, kun teen hirvikeittoa. Mä oikeastaan kasvoin hirvikeiton avulla. Meidän isä metsästi…

Päivä 98 – Karitsanpaisti valmistuu odotellessa

Kyllähän tätä karitsa-asiaa ja ajankohtaa funtsittiin jo aiemminkin, mutta lammassafkat sopivat hyvin ja tämän päivän reseptiin päädyin oikeastaan vasta lihatiskille selvittyäni. Lampaankieliä ei nimittäin ollut tarjolla, mutta tiskissä oli karitsanpaistia Ahvenanmaalta. Sehän oli sillä selvä. Tietysti tää karitsanpaisti sopii vaikka pääsiäispöytään, mutta sellainen aika on luvassa vasta ensi vuonna. Enkä edes aio leikkiä pääsiäistä. Ei…

Päivä 97 – Halstrattu kokonainen siika

Kaupasta tuli vastaan mainio siika ja se olikin sopiva hetki, sillä sekä kelit että reseptit mahdollistivat kokonaisena kypsennettävän kalan valmistuksen. Resepti itsessään on jo varsin yksinkertainen (neljälle) 1 kilon painoinen siika suolaa valkopippuria nippu tilliä, persiljaa ja/tai basilikaa sitruuna 3 rkl oliiviöljyä kuivaa perattu kala sisältä talouspaperin avulla. Suolaa ja pippuroi vatsaontelo, täytä yrteillä ja…

Päivä 96 – Grillattu kukonpoika ja chimichurri-kastike

Eikös lehmä kuollessaan vaihda sukupuolta ja muutu häräksi? No, mä en useasta yrityksestäni huolimatta löytänyt kukonpojan koipia (pakasteessa olisi ollut kokonaisia kukonpoiki, mutta ajattelin, että se olisi liioittelua) ja ostin sitten näitä ylikasvatettuja kananpojankoipia, koska marinoinnin jälkeen en kuitenkaan osaisi erottaa. Resepti neuvoo paistamaan grillipannussa ja siirtämään pannun sitten uuniin, mutta koska ulkona oli kesä,…

Päivä 95 – kehuttu Chili con carne

Tää uudemman Safkaa-kirjan chili con carne -resepti on herättänyt paljon huomiota ja hehkutusta (sekä pienimuotoisen kokkailukiertueen ruokakaupoissa). Yleisin huomio mauna salaisuuden takeena on ollut, että jauhelihan sijaan tässä käytetään kokolihaa. Mutta huom, siitä huolimatta (ja osittain sen vuoksi) pilkkomista riittää. Mä kelasin, että ei ehkä ollut fiksuinta ajatella tätä lounaaksi, koska ruoka on uunissa pari tuntia, mutta olin…

Päivä 94 – kesärullat, parhautta kaveri-iltoihin feat Tommy ja Tuija

Kesärullista on puhuttu alkuvuoden aikana paljon. Varmaan joissain piireissä jo kauemmin, mutta itse maistoin ensimmäisen kerran näitä vasta kevään korvilla ja tänään oli aika valmistaa niitä itse. Vieraaksi olivat lupautuneet adidasheimossakin kunnostautuneet Tommy Lindgren ja Tuija Pehkonen, jotka eivät tienneet, mikä heitä odotti. Kesärullat ovat oikeastaan enemmän askartelua kuin kokkailua. Ne kootaan riisipaperiarkin päälle ja…

Päivä 93 – Pinaattiletut

Pinaattiletut, kouluruokalasta tuttu toisten inhokki, mutta tällä kertaa yksi mun suosikeistani. Ekasta Safkaa-kirjasta löytyvä resepti on varsin yksinkertainen ja pienestä taikinan turpoamiseen vaadittavasta odottelusta huolimatta varsin nopea valmistaa. Mä aloitin ryöppäämällä pinaatit, sitten vaan vesi pois niistä ja pienennys veitsellä. Sitten kananmuna ja maito sekaisin ja jauhot sinne sekaan. Jauhot kannattaa siivilöidä, niin ei tule paakkuja. Mukaan…

Päivä 92 – (ja ennakkoluulot osa 3) Savoijinkaalikääryleet

Kaalikääryleet, huh huh. Tää on ehkä kesäkeiton ohella mun viimeisiä ennakkoluulon linnakkeita. Ilmeisesti muillakin, koska mä koitin kysellä Facebookissa, haluaisiko joku tulla syömään kaalikääryleitä, mutta kukaan ei tainnut sitten ehtiä. Mutta jotenkin on fiilis, että kääryleet ovat myös tätä osastoa, joka jakaa ihmisten mielipiteiitä (ja ne, jotka ovat eri mieltä, ovat sitten väärässä). Mutta on tässä…

Päivä 91 – lammaskaali

Lammas on (mun mielikuvissani) jostain syystä keväistä safkaa, vaikka ilmeisesti joku tolkku sanoisi, että saatavuus on syksyllä parempaa. Ehkä tää on joku pääsiäisjuttu? Varhaiskaalia taas saa enemmänkin kesällä, mutta koitetaan ottaa tästä reseptistä sitten tolkku. Safkaa 2 -kirjan oheisteksti kuitenkin ratkaisee asian kertomalla, että lammaskaali kuuluu ehdottomasti loppukesään, kun lampat ovat nuoria ja kaalisesonki parhaimmillaan.…

Päivä 90 – kolmas (ja vika) simpukkasetti: Peggyn sinisimpukkapata

Mä en tiedä, kuinka paljon yleensä näissä simpukkaresepteissä on variaatiota, mutta näissä kahdessa Safkaa-kirjassa on kolme erilaista simpukkareseptiä ja täytyy sanoa, että vaikka kaikki ovat hyvin, on tämä Safkaa 2 -kirjan resepti omaan makuuni sopivin. Ja opin kalttaamaan tomaatit. Siitä ei ollut mitään ennakkoluuloja, en vain ollut koskaan moista tehnyt. Ehkä maailman helpoin homma, laitetaan…

Päivä 89 – tokat simpukat: Sinisimpukat à la crème

Noni! Mennään sitten kunnolla tänne simpukkamaailmaan heti toisella vedolla. Ensimmäisen Safkaa-kirjan simpukkaveto menee perinteisestä viinikypsennyksestä hieman eteenpäin siinä, että osataan hyödyntää se varsinainen höyrytin/keittoliemi ja saadaan pohja kastikkeelle. Siinä tosin piilee pieni vaara tai huomion paikka: simpukoiden sotkeminen kermaiseen soosiin saattaa riskeerata vähintään sormet, ellei sitten jopa koko asustekokonaisuutta. Perinteinen tapa syödä simpukoita on käyttää…

Päivä 88 – ekat simpukat: Gratinoidut sinisimpukat

Okei, simpukat vähän jännittää, koska en ole ikinä moisia valmistanut. Eivätkö nuo oikein mitään muuta ruokajuttua muistuta, ettei voi verrata johonkin toiseen jo valmistettuun safkaan. Mutta reseptissä on lähtökohtaisesti hyviä aineita, sipulia, valkosipulia ja valkoviiniä, joten niiden suhteen ollaan turvallisilla ja tutuilla vesillä. Uudempi Safkaa-kirja tarjoaa kaksin kappalein simpukkareseptejä ja niistä tässä ensimmäinen ja tietysti siinä…

Päivä 87 – Tarte tatin kuittaa Safkaa-kirjojen jälkkärien osion

Klassikkojälkkärit, niistä on oikeastaan molempien Safkaa-kirjojen jälkiruoat tehty. Ja viimeisimpnä mun listalleni päätyi Tarte tatin, ranskalainen omenapiirakka. Näissä klassisissa piiraissa (kuten esim sellainen Mummo Ankan tyyliin tehty omenapiirakka) on aika monta vaihetta ja pisin aika menee odottelussa, mutta sitä ei kannata pelästyä, sillä työtä vaativat vaiheet ovat joka tapauksessa helppoja ja jopa nopeita. Resepti sanoo, että…

Päivä 86 – Kantarelli-carbonara

Tai tää uudemman Safkaa-kirjan pasta carbonara kyllä tuli tehtyä kantarellien sijaan suppilovahveroista, koska eihän tähän aikaan vuodesta kantarelleja löytynyt. Onneksi purkissa oli kuivattuja suppiksia, joten sienifiilis päälle ja miilunpolttajaa tapaamaan! Reseptinä tää on varsin yksinkertainen: sieniä, sipulia ja pekonia (tai kasvisversioon pekonin sijaan munakoisoa, mutta mä tykkään pekonista) sekä parmesan-juustoa ja kananmunia. Eikä noistakaan mitään taikuutta tarvitse…