Lounasta ja lähialuematkailua

Kotipäivä yh-joukoissa, koska nuoriso yskii keuhkot pihalle. Yö kävi lyhyeksi ja herätys oli puoli viideltä. Sen tietää, että päivästä tulee reipas tai ainakin hankala, kun ulos ei oikein voi mennä ja energiaa pitäisi purkaa. Siispä retkelle!

Retkikohteeksi valikoitui Fiskarsin kylä, koska olen jo jonkun aikaa halunnut käydä moikkaamassa lasinpuhalluksen opettajaani Tarmoa ja entistä Linnanmäen mattopoikaa*, nykyistä kultaseppämestaria Timoa.

Lähtiessä Espoosta kello lähestyi jo lounasaikaa, joten pysähdys naapuripitäjässä oli paikallaan. Paikkoja ei tarvitse miettiä, sillä valinta on aina helppo. Bistro O Mat, se on kova!

Kirkkonummi's finest!

Kirkkonummi’s finest!

Lounaslistalta valikoituivat nämä kaksi:
Kermaista kalakeittoa ja saaristolaisleipää
Rapeaksi paahdettua luomuporsaankylkeä ja valkosipuliperunapyreetä

Arvatkaa vaan, kumpi sai kumman?

Tää on hyvää

Tää on hyvää

Keitosta sanottua: “parempaa kuin mummon, mutta tarhassa on vielä hyvempää”. Keitto oli tosi kermainen ja täyteläisen makuinen. Sen mukana tuli parilalla paahdettua talon tummaa leipää ja sain juniorilta hieman huutoa, kun söin sen pois. Se oli todella hyvää.

possubriketti

possubriketti

Eikä ollut huonoa tämä possu. Olisin voinut nauttia muutamankin noita palikoita. Ei ollut liian rapeaa (joissain paikoissa kuivuus selitetään rapeudella) vaan just oikein hyvää.

Vatsat täysinä kohti Fiskarsia. Huomasin, etten olekaan hetkeen tuonne ajanut, sillä Karjaan kohdalla huomasin tolpan nokassa välähdyksen ja kaiken lisäksi unohdin hymyillä. Hieman harmitti.

Talvinen Fiskars ei ehkä pärjää idyllisyydessä kesän meiningille, mutta etuna on se, että kaikkialla on tilaa. Ei tarvinnut jonottaa ja heti sai palvelua.

sorsalauma etäällä

sorsalauma etäällä

hiljainen on kylätie

hiljainen on kylätie

Paitsi Timo ei sitten ollut paikalla ja seuraavaksi tuli vaatimus lähteä eteenpäin, eli emme ehtineet tervehtiä Tarmoakaan… Menee siis ensi kesään.

 

*Timo on entinen kollega, oltiin molemmat Lintsillä Vekkulan mattopoikia. Ja kyllä, se on ehkä hienoin homma. Vaikka jarrumiehet saakin kaiken glorian. Let them have it.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *