Päivä 49 – Tartar-pihvi ei ollut pääsiäisen kärsimysnäytelmä.

Mä muistan lapsuudestani, kun faija puhui tartar-pihvistä (monesti) ja sanoi pitävänsä siitä paljon. Siinä vaiheessa mä kyseenalaistin raa’an lihan, mutta nykyisin oma suhtautumiseni on huomattavasti suopeampi lajityyppiä kohtaan. Tartaria en kuitenkaan ole koskaan aiemmin valmistanut, joten nähdessämme isän kanssa pääsiäisenä, ei tarvinnut funtsia, olisiko kyseessä lammas vai tartar. Jos mietit, kumpaan päädyin, niin olisiko paikallaan vielä kelata toi otsikon johdattelu…

Mä en tiedä, onko tartarin tekoon ns oikeaa tapaa. Toiset tekevät sen vaikka jauhelihasta, toisten mielestä se pitäisi raapia veitsellä lihan pinnasta ja tässä ohjeessa file pilkotaan pieniksi paloiksi. OIkeastaan jatko siitä eteenpäin on melko helppoa: pihvi maustetaan suolalla, pippurilla, worcestershire-kastikkeella (koitapa lausua toi parin bissen jälkeen kolmesti. Toisilta se ei onnistu edes normaalisti) ja tabascolla. Määrät ovat lähinnä henkilökohtaisia, muutamalla tipalla kannattaa aloittaa.

Pihvin kaveriksi voi pilkkoa sipulia sekä (etikka)punajuurta ja kylkeen vielä kapriksia ja dijonsinappia. Pihvin päälle laitetaan kananmunankeltuainen.

Ja toki pihvin kanssa kannattaa tarjota jotain, siihen sopii esimerkiksi ranskalaiset perunat sekä aioli.

Sitä muuten luulisi, että tää olisi nopea valmistaa. Ei ollut. Mä en mielestäni hidastellut, mutta kesti todella kauan, että tän sai valmiiksi. Oli sen arvoista.

tää on varmaan sitä raakaruokaa. Hyvää ainakin.

tää on varmaan sitä raakaruokaa. Hyvää ainakin.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *