Päivä 67 – Kanaviillokki

Toisille kanaviillokki oli kouluruokana kauhistus, mutta ainakin ala-asteella se oli yksi mun suosikeista. Siksipä olikin pienoinen odotus tämän ruoan kanssa. Kaupasta tuli vastaan (pakastettua) luomukanaa, joten kana sulamaan ja reseptin kimppuun (seuraavana päivänä, koska kana sulaa hitaasti).

kilon painoinen (luomu)kananpoika
suolaa
mustapippuria
1 sipuli
1 sellerinvarsi
6 dl kanalientä
50g voita
5 rkl (50g) vehnäjauhoja
2 dl kuivaa valkkaria
1 laakerinlehti
1 timjaminoksa
1 rosmariininoksa
2 kananmunakeltuaista
1 dl kermaa

Ensiksi kana pilkotaan osiin. Siinä saikin käyttää riemua, voimaa ja terävää veistä. Melkoisia möhkäleitä jäi jäljelle, vaikka kyseessä ei ollutkaan mikään lihan puolesta hypertuotettu Ross-hybridibroleri. Suolaa ja pippuroi kanapalaset ja laita puolet voista pannulle ja kananpalat ruskistetaan pannulla pari minuuttia per puoli, jonka jälkeen ne pistetään sivuun hetkeksi.
Laita pannulle loput voista, pilkotut vihannekset, joita kuullotetaan pari minuuttia, jonka jälkeen päälle ripotellaan vehnäjauhot. Jauhoja paistetaan myös parin minuutin ajan (varo polttamasta jauhoja), jonka jälkeen puolet kanaliemestä kaadetaan sekaan. Vispilä käteen ja sekoita hyvin!
Anna kiehahtaa ja kaada loput kanaliemestä sekä valkoviini sekaan. Anna taas kiehahtaa, jonka jälkeen mukaan voi laittaa kanat ja yrtit. Anna muhia parikymmentä minuuttia miedolla lämmöllä. Tässä välissä ehdit hyvin keittää vaikka riisiä kanan kaveriksi.
Sekoita vielä suuruste: desi kermaa ja kaksi kananmunankeltuaista. Tämän jälkeen ota kauhallinen kastiketta ja sekoita se vähitellen suuruksen (vai suurusteen? tämä on vaikea taivuttaa) sekaan. Ja sitten suurusteliemi kastikkeen sekaan varovasti. Ja syömään. Kaveriksi voit tehdä vaikka herkkusieniä, resepti löytyy kirjasta.

Oliko tämä hyvää. Jep ja joo, mutta ehkä tänään tuntui liian työläältä. maku itsessään on aika valju ja pehmeä, mutta niinhän se aina kanaviillokissa on tainnut olla. Ala-asteen kokki vei voiton nostalgiapisteissä, itse pärjäsin tänään nälän tyydyttämisessä.

hyvä arkiruoka, joskin hieman työlään tuntuinen.

hyvä arkiruoka, joskin hieman työlään tuntuinen.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *