Päivä 100 – Tagliata ja valkosipulikantarellit

Viime metreillä oli kova mietintä, mikä voisi olla viimeinen safka. Mulla oli kolme vaihtoehtoa, joista tagliata ilmestyi voittajaksi. Valinta tuli osittain tuurilla ja osittain taidolla, mutta kai se vähän sama tän mun kokkailun kanssa.

Pitkä pätkä kokkailuja takana, kun aloitus oli jo helmikuun alussa, mutta lopetus on tässä. Ja vaikka tää on erittäin yksinkertainen resepti, ihan nopeasti tämä(kään) ei valmistu.

kahdelle

1 (400g) välikyljys eli entrecôte
2 rkl karkeaa merisuolaa
mustapippuria
oliiviöljyä
½l kantarelleja
2 valkosipulinkynttä
muutama lehtipersiljanoksa
ripaus suolaa
2-3 rkl voita
iso nippu (joku 80g) rucolaa (no toi on kyllä aika paljon)
2 rkl sitruunan mehua

  1. Suolaa kokonainen lihapala molemmin puolin karkealla merisuolalla ja siirrä se jääkaappiin puoleksi tunniksi
  2. Pyyhi suola pois lihan pinnalta ja kuivaa se talouspaperilla. Anna lihan huilia huoneenlämmössä vielä toiset puoli tuntia. Mausta pippurilla.
  3. Kuumenna grilli- tai parilapannu todella kuumaksi. Tai tietysti voit käyttää grilliä. Penslaa pannu oliiviöljyllä ja kypsennä lihoja 7-8 minuuttia per puoli. Kääri liha folionyyttiin ja valmista lihan vetäytyessä sienet.
  4. Puhdista kantarellit, hienonna valkosipuli ja lehtipersilja. Kuumenna paistinpannulla pari ruokalusikallista oliiviöljyä ja tiristä sieniä vielä kunnolla sen jälkeen, kun niistä on ensin haitunut nesteet. Mausta suolalla ja pippurilla. Lisää sienten joukkoon voi ja valkosipuli ja paista vielä hetki, mutta varo ettei valkosipuli kärähdä (koska se ei ole hyvää). Sekoita persilja sienten joukkoon.
  5. Levitä rucolanlehdett tarjoiluvadille. Viipaloi folionyytissä levännyt liha ohuiksi siivuiksi ja asettele siivut rucolapedin päälle. lisää tarjoiluastialle myös paistetut sienet, purista päälle sitruunamehua (varovasti, ettet yliannostele, sitruunamehua voi kyllä lisätä, mutta ei poistaa) ja viimeistele lorauksella oliiviöljyä.

Vaikka tää on parhaimmillaan sieniaikaan, niin toimi myös kuivatuilla sienillä ja täytyy sanoa, että kyllä viimeisen haastesafkan valinta voi osua kohdalleen. Tagliata on ehdottoman upea ja maistuva pihvi. Jopa niin hyvää, että mä nälissäni vetäisin reilut 400g lihaa sekä lasillisen mainiota Pazzoa, joka nimestään huolimatta ei ole ollenkaan hullumpi viini.

Kiitos maailma, seuraavaksi muita haasteita, mutta myös kokkailua

todella hyvä pihvi! tagliata, sienet ja valkosipuli, niin hyvää yhdessä!

todella hyvä pihvi! tagliata, sienet ja valkosipuli, niin hyvää yhdessä!

One thought on “Päivä 100 – Tagliata ja valkosipulikantarellit

  1. Pingback: Rooman ravintolakokemuksia | Ravintolainsinöörit

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *