Rio Ohoi! -matkustusta

Jalkapallon mm-kisat ovat olleet mulle skabat, joiden näkemisestä paikan päällä olen haaveillut aika ajoin. Saksa tietysti oli lähellä, Etelä-Afrikka kiinnosti eksoottisuutensa vuoksi, mutta tänä vuonna tarjoutui mahdollisuus päästä ihan oikeasti paikan päälle, kun kisat järjestetään Brasiliassa. Tai oikeastaan matkan suunnittelu käynnistyi jo vuosia sitten, kun kaverini Artsun kanssa mietittiin, että olisipa mahtavaa päästä reissuun ja meillä onkin kavereita Riossa. Kärpäset, iskut jne.

Taisi kuitenkin olla niin, että majoitus oli se pienin tai helpoin homma tässä koko ruljanssissa. Mm-kisat ovat maailman seuratuin urheilutapahtuma, joten lippujen hankkiminen olikin jännittävä tapaus. Lipputilaus tai oikeastaan anominen käynnistyi viime syksynä ilman tietoa maista, jotka kisoihin asti selviäisivät, eri stadioneilla pelattavista matseista puhumattakaan. Muutaman jännittävän kuukauden kuluttua selvisi, että meille olisi tarjolla lippupaketti Riossa pelattaviin alkusarjan otteluihin (+ yhteen pudotuspeliin)! Vaihe 1 selvitetty!

Tieto lippujen saamisesta venyi mainiosti marraskuun loppupuolelle, kun pelaavat joukkueet olivat selvillä. Tämä aiheutti pohjoisessa asuville pienen haasteen, sillä joka ainoa maa, jonka kautta pystyisi järkevästi lentämään Brasiliaan, on mukana kisoissa. Tämä tietysti tarkoitti sitä, että lennot olivat myyty loppuun tai niistä sai maksaa toisen munuaisen. Tai molemmat. Siispä rohkeina päädyimme lentämään reilun vuorokauden reittiä Helsinki-Lontoo-New York (!)-Rio de Janeiro. Ovelta ovelle matka-aikaa kertyi sellaiset reilut 28 tuntia. Voin sanoa näin jälkeenpäin, ettei siinä ole juuri järkeä, sillä American Airlines lentää New Yorkista Rioon melko ikääntyneillä Boeing 767 -malleilla, eikä näissä penkeissä yölennosta huolimatta ole juuri tilaa nukkumiselle. No, tulipa tehtyä.

artsu ei ilmeestään huolimatta ole ensimmäistä kertaa lentokoneessa. Mutta yön kauhut taitavat vielä painaa.

artsu ei ilmeestään huolimatta ole ensimmäistä kertaa lentokoneessa. Mutta yön kauhut taitavat vielä painaa.

aurinko paistaa koneen toiselta puolelta, kuu toiselta. Lennon paras näkymä.

aurinko paistaa koneen toiselta puolelta, kuu toiselta. Lennon paras näkymä.

Onneksi paikallinen isäntäperheemme oli valmistautunut tuloomme ja vei meitä oikeastaan heti syömään. Kämppiksiä meille olikin siunaantunut melkoinen kasa, paikalla on (meidät mukaan lukien) 3 suomalaista, 2 kreikkalaista, serbi ja amerikkalainen (joka tarinoissaan saattoi keksiä itselleen mitä mielikuvituksellisimpia kansallisuuksia).

Matkan tomut saatiin karistettua pienillä päiväunilla ja olimme valmiina illan ravintolakokemukseen. Olemme Brasiliassa ja Brasiliassa syödään lihaa! Siitä lisää seuraavaksi.

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *