Rio de Janeiro turistina

copacabana kuvattuna sokeritoppavuorelta. Kauempana näkyy Ipanema.

copacabana kuvattuna sokeritoppavuorelta. Kauempana näkyy Ipanema.

28 tunnin matkustuksen jälkeen Rio avautui hieman sumuisena. Toki osittain tuon matka-ajan ja aikaeron vuoksi, mutta lähinnä sen vuoksi, että suurkaupungissa on suurkaupungin meno ja saasteet. Riossa asuu esikaupungit mukaan luettuna n 12 miljoonaa asukasta ja jos haetaan joku analogia Helsingin ja suurkaupungin välillä, Riossakin liikenne on linkitetty kulkemaan lähellä rantaa. Riossa se tosin taitaa johtua enemmän maastosta, sillä valtavat graniittivuoret pistävät esiin sieltä täältä. Vuoret ovat enimmäkseen karuja ja asuinkelvottomia ja ehkä juuri sen vuoksi kukaan ei niitä omista. Tämä on osittain mahdollistanut faveloiden syntymisen vuorten rinteille. Favelat ovatkin sokeritoppavuoren ja Kristus-patsaan ohella turistille ensimmäisenä mieleen tulevia asioita. Seuraavaksi tuleekin rikollisuus.

Tämä favela näkyi makuuhuoneen ikkunasta.

Favela näkyy makuuhuoneen ikkunasta.

Niin tosiaan, rikollisuus. Hesarin Rio-kirjoittelun myötä alkuvuoden ajan tuntui siltä, että on lähdössä matkalle jonnekin Lagosin kaltaiseen paikkaan, jossa ensimmäisenä tulee ryöstetyksi, sitten tapetuksi ja täytyy sanoa, että itseänikin hieman jännitti tämä. Paikalle päästyämme huomasin, että (kisojen takia) kaupunki oli tyhjennetty rikollisista (sekä ilmeisesti myös tuhansista vähäosaisista asukkaista) ja lähes joka nurkassa partioi jonkinlainen poliisi tai vartija. Tämä sinänsä on hyvä asia, sillä jokseenkin kaikki tapaamamme kaupungissa asuvat kertoivat, että he ovat jossain vaiheessa tulleet ryöstetyksi. Ryöstetyksi tulemisen todennäköiyys on suuri, mutta itsestä on sitten kiinni, mitä kaikkea viedään. Netissä on useita vinkkejä, miten kannattaa toimia.

Meillä oli etuna, että asuimme hyvin sijoittuneena, ainoastaan muutaman korttelin päässä Copacabanan rannalta. Varjopuolena olikin, että Nossa Senhora do Copacabana -katu kulkee rannan viertä aivan sen päästä päähän, samoin jokseenkin kaikki joukkoliikenne kulkee sitä pitkin. Katu on hyvin meluista, mutta taksin saa nopeasti. Taksia kannattaakin käyttää ja osoite tai paikka kannattaa olla kirjoitettuna ylös, sillä ainakin oma ääntämiseni sai taksikuskin ensin kysymysmerkiksi ja lapun näytettyäni lausumaan osoitteen omasta mielestäni täysin samalla tavalla kuin olin juuri sanonut…

Copacabana on itsessään nelisen kilometriä pitkä rantakaistale ja oikeastaan sen vuoksi siinä on kaksi kaupunginosaa, Copacabana sekä Leme. Copacabana on hieman kulunut tai nuhjuinen. Joku sanoisi, että elämää nähnyt. Se ei välttämättä ole negatiivinen asia, mutta ehkä tämä aitous tuntui turistille erilaisuutena ja osittain myös välinpitämättömyytenä. Kaupat tuntuivat laatikkokaupoilta ja ravintoloihin lähdettiin yleensä toisiin kaupunginosiin. Ranta itsessään on mahtava, hiekka on miellyttävää ja ihmisiä oli näin talvikaudella (Rion talvi on 25-30 astetta) ilmeisesti vähemmän. Suomalaiselle kuitenkin riittävästi, ei sentään ahdistanut. Samaa kulunutta aitoutta oli myös Botafogon seudulla ja varmasti muuallakin, sillä vaikka lomaa oli reippaasti, kaupunki on niin valtava, ettei kaupungiosista voi nähdä kuin pienen vilauksen ja jonkinlaisen kuvan saadakseen aikaa tulisi viettää vähän siellä sun täällä.

Itse koin enemmän samaistumista Ipaneman ranta-alueella. En tiedä syytä, mutta jotenkin arkkitehtuuri sillä puolella antoi enemmän ja alueelta löytyi paljon hyviä ravintoloita. Copacabanan ja Ipaneman (oikeastaan siis Copacabana-Leme ja Ipanema-Leblon) rannat erottaa niemenkärki Arpoador, joka tarkoittaa kai seivästäjä. No, tuttavallisestihan se on Arposenniemi. Tietysti. Ipaneman ja Leblonin alue on ilmeisesti paikallisesti ihan törkeän kallista ja asuntojen hinnat ovat siellä jonkin verran muita ranta-alueita korkeammalla. Asuntojen hinnat tuskin ovat vaikuttaneet siihen, että David Beckham on hankkinut kämpän viereisen favelan korkeimmilta seuduilta, näkymät merelle ovat huimaavan upeat.

tuolla taustalla on luksushotelli, sen vieressä favela, siellä se Beckhamin kämppä

tuolla taustalla on luksushotelli, sen vieressä favela, siellä se Beckhamin kämppä

Mutta kisaturistinahan täällä ollaan ja jalkapalloa ollaan tultu katsomaan. Mä mietin, että miten logistiikka tän kokoisessa kaupungissa on funtsittu näiden kisojen kanssa, kun pitäisi siirtää 75000 ihmistä stadikalle ja sieltä pois sujuvasti. Suomessa kun on tottunut (tai saanut kärsiä) Stadionin tai vaikka Hartwall Areenan konserttien jälkeiseen liikennekaaokseen. Mutta tilanne olikin aivan toinen: kisalipulla pääsi ilmaiseksi metroon ja vaikka metrovaunut olivatkin välillä täyteen ahdettuja, kaikilla oli sama suunta ja matseihin pääsi ilman suurempia viivästyksiä. Matkakokemus oli yleensä aina melko riemastuttava, sillä eri joukkueiden kannattajien kilpalaulanta oli yleensä hauskaa kuultavaa (kun ei ymmärtänyt sanoja…) ja kannattajien välilläkin tunnelma oli hyvä.

hyvässä järjestyksessä tultiin, vaikka Metrovaunu pomppi (!) fanien tahdissa photo: Artsu Paartola

hyvässä järjestyksessä tultiin, vaikka Metrovaunu pomppi (!) fanien tahdissa photo: Artsu Paartola

kypärät päässä tää jengi on varmaan kuin sata robocopia. Näitä oli paljon.

kypärät päässä tää jengi on varmaan kuin sata robocopia. Näitä oli paljon.

Tosin toisesta matsista eteenpäin stadionille pääsyä oli hieman kiristetty (ilmeisesti ekassa matsissa lehdistökeskuksen kautta tapahtuneet rynnäköt eivät olleet FIFA:n mieleen). Ja ylläolevan kuvan kaltaisia poliisilaumoja olikin enemmän. Ekaa matsia ennen liput tarkastettiin kerran ennen stadionia, mutta siitä eteenpäin ne tarkastettiin 10 kertaa. Olen tosissani, 10 kertaa! Robocopit olivat rivissä ja siitä ei päässyt läpi ilman lippua. Ja sitten tuli seuraava poliisirivi ja seuraava ja seuraava… ymmärrät pointin.

hieno stadion tämä paikallinen

hieno stadion tämä paikallinen

Estádio Jornalista Mário Filho tai normaalikielellä Maracanã on mahtava stadion. Ainakin tämä moderni versio toimi mainiosti. Stadionille päästyäsi homma toimii hyvin, eikä paikkakaan ollut hukassa, kun tajusin numeroinnin logiikan. Hupaisaa oli huomata, kuinka jonkun verran meitä “neutraaleja faneja” oli ripoteltu eri otteluihin ja samat naamat olivat läheisillä paikoilla ottelusta toiseen. 

Paljon uskomattomampaa puolestaan oli se, että näiden 75000 katsojan joukosta ensimmäiseen otteluun saapuivat myös Bosniaa seuraavat “kämppiksemme” Anhel ja Roberto jotka -uskomattomasti- oli istutettu aivan meidän eteemme. Kaikista mahdollisista vaihtoehdoista juuri näin. Harkitsimme lottoamista.

ihmeellistä on saada uudet tuttavat istumaan näin lähelle. Mahtava tunnelma!

ihmeellistä on saada uudet tuttavat istumaan näin lähelle. Mahtava tunnelma!

Tunnelma otteluissa oli mahtava. Kannattajat lauloivat, aalto kulki ja pelitkin yleensä olivat mahtavia. Parasta kisoissa oli, että paikan päällä olevana ei ollut huolta ottelujen televisiointiajankohdista, kuten ystävillä Suomessa. Kaikki väsymys (mikäli sitä oli) oli todennäköisesti itse hankittua.

Soy Argentino! Argentiinalaisilla oli hienoimmat - ja vanhimmat kulkuneuvot. Uudempiakin löytyi, jopa 60- ja 70-luvulta.

Soy Argentino! Argentiinalaisilla oli hienoimmat – ja vanhimmat kulkuneuvot. Uudempiakin löytyi, jopa 60- ja 70-luvulta.

jengi ihan innoissaan piti näitä asuja

jengi ihan innoissaan piti näitä asuja

ehkä oletiin pukeutuneet liian formaalisti

ehkä oltiin pukeuduttu liian formaalisti. tai sitten ei tarpeeksi formaalisti.

mekko ja tukeva humala on hyvä yhdistelmä.

mekko ja tukeva humala on hyvä yhdistelmä.

Paikalle tullaan koko perheen voimin. Photo: Roberto Muñiz

Paikalle tullaan koko perheen voimin. Photo: Roberto Muñiz

Suomalainen järkkäri olis varmaan aivan sekaisin tästä tilanteesta. Jengi istui myös portailla, jos paikkaa ei heti löytynyt. Eikä se haitannut ketään.

Suomalainen järkkäri olis varmaan aivan sekaisin tästä tilanteesta. Jengi istui myös portailla, jos paikkaa ei heti löytynyt. Eikä se haitannut ketään.

argentiinasta tuli paljon turisteja, osa näytti tutummalta

Argentiinasta tuli paljon turisteja, osa näytti tutummalta

Ja sitä väsymystä sitten saattaakin hankkia kokonaisen kaupunginosan kokoisesta bilekeskuksesta. Lapa on lähes asukkaiden hylkäämä (ok, ilmeisesti prostituoituja ja narkkareita siellä ainakin asuu) alue, jossa joka ilta on vappu. Tai taiteiden yö. Paikka, jossa humaltunutkin saa seuraa tai menettää rahansa. Ehkä molempia. Ja jostain syystä monilla naisilla siellä oli huomattavan suuret aataminomenat…
Lapa kuitenkin tarjoaa loistavat bileet ja mahtavat caipirinhat. Mekin löysimme itsemme porukalla ravintolasta, jossa taisimme olla lähes ainoita länkkäreitä. etuna olisi ollut, jos olisi tuntenut kansansävelmien sanat. Kaikki muut osasivat ne. Ja tanssivat. Hieno kokemus!

bändi pöydän ympärillä, soittajat vaihtuivat, yleisö tanssi ja lailoi mukana. mahtavaa!

bändi pöydän ympärillä, soittajat vaihtuivat, yleisö tanssi ja lauloi mukana. mahtavaa!

 

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *