Päivä 56 – Janssonin kiusaus ja etikkaiset punajuuret

Lihaton linja jatkuu ihan tahattomasti, tänään vuorossa oli Janssonin kiusaus. Mä tavallaan pidän siitä, että kohtaan näitä koulun ruokalinjaston tärvelemiä ruokia ja kohtaan ennakkoluuloni. No, ehkä tilliliha jää kokeilematta, sorry vaan. Kiusauksen valmistus on oikeastaan aika helppoa, työvaihekin on lähes nopea. Perunat (älä osta niitä suikaleita) viipaloidaan sormen, eli sopivan paksuisiksi viipaleiksi ja laitetaan kylmään…

Päivä 55 – Nizzan salaatti juoksukisan jälkeen

Kävin päivällä juoksemassa Länsiväyläjuoksun ja olen ollut illan varsinaisissa endorfiinipöllyissä. Juoksusta lisää toiste, mutta hienoisesta nuutumisesta huolimatta halusin kuitenkin valmistaa vielä iltapalaa ja valitsin Safkaa 2 -kirjasta Nizzan salaatin. Ilmeisesti Nizzan salaatissa ei ole kamalasti sääntöjä, mutta siihen tulee salaatin lisäksi ainakin tomaattia, tonnikalaa, anjoviksia ja kananmunaa sekä oliiveja. Tässä olikin sitten vielä muuta: fenkolia…

Päivä 52 – Elinan herkkukakku

Aiemmin synttärikakkua leipoessani muistin mainita, että kakkujen teko ei ole mun juttuni (syöminen on), mutta aion yrittää. En ole kuivakakkua varmaan leiponut sitten koulun köksäntuntien, joten tää lupaa hyvää. Varsinkin, kun kakun sekoitusta tehdään kolmessa kulhossa. Hannan äidin, Elinan herkkukakku on mitä mainioin makea tarjottava. Valmisteluineen aikaa meni n 1,5h, eli ei kannata alkaa valmistaa ovikellon…

Päivä 51 – tuoretomaattipasta enteilee kesää

Tää on ehkä aiheeton varoitus, mutta tää ruoka on tosi hyvä. ja yksinkertainen. Ehkä mä olen kaksi asiaa saanut päähäni tässä puolivälin paikkeilla. Enää ei tule säilytettyä tomaatteja tai kananmunia jääkaapissa. Tomaatit ovat sitä useammin välttäneetkin, mutta hiljalleen alan myös ymmärtää syyn… Ensinnäkin: tämä tuoretomaattipasta on salamannopea valmistaa. Kymmenisen minuuttia varmaan siinä menee, koska ruoan…

Päivä 49 – Tartar-pihvi ei ollut pääsiäisen kärsimysnäytelmä.

Mä muistan lapsuudestani, kun faija puhui tartar-pihvistä (monesti) ja sanoi pitävänsä siitä paljon. Siinä vaiheessa mä kyseenalaistin raa’an lihan, mutta nykyisin oma suhtautumiseni on huomattavasti suopeampi lajityyppiä kohtaan. Tartaria en kuitenkaan ole koskaan aiemmin valmistanut, joten nähdessämme isän kanssa pääsiäisenä, ei tarvinnut funtsia, olisiko kyseessä lammas vai tartar. Jos mietit, kumpaan päädyin, niin olisiko paikallaan…

Päivä 47 – omeletti ja suolattua tomaattisalaattia

annos oli niin valtava, ettei se mahtunut kunnolla isolle lautaselle. Mä pidän munakkaasta. Tää homma lähti oikeastaan siitä, kun mun PT sanoi, että iltaisin kannattaa vähentää hiilareita, mutta kaltaiseni iltanälkäinen ihminen voi täyttää vatsansa lämpimällä ruoalla ja omeletti on loistava vaihtoehto. Mä nimittäin herään yöllä, jos mulla on nälkä ja se ei ole mikään hyvä…

Päivä 46 – Tillimuhennetut (uudet) perunat ja graavilohi

Tunnustus heti näin alkuun: tilli ei missään vaiheessa ole ollut mun suosikkiyrttejäni.  Sen maku ei vaan ole miellyttänyt. Toteamus tämän kokattuani: tillimuhennetut potut ovat aivan käsittämättömän hyviä! Graavilohta oli vielä hieman jäljellä, joten ajattelin käydä läpi näitä graavilohireseptejä. Tällä kertaa uudemmasta Safkaa-kirjasta. Ja kuten taisin noisa aiemmissa todeta: kun kala on valmiina, lisukkeet on nopea…

Päivä 45 – Tuoremakkaraa valkoviinissä ja lämmin perunasalaatti.

Mä sain lounasseuraksi miehen, joka opetti mut soittamaan levyjä joskus vuoden ’93 tienoilla. Nykyään Teemu on enemmän kirkollisella puolella, mutta harrastaa myös esittävää viihdettä. Tämän haasteen ympärillä oli ilo kutsua hampurilaisia rakastava Teemu lounaalle. Hampurilaisia ei kuitenkaan Safkaa-kirjoista löydy, mutta sen verran kaveria tunnen, että osasin vetää oikeasta narusta ja kokata tuoremakkaroita uudemman Safkaa-kirjan ohjeen mukaan.…

Päivä 42 – parsaa, parmesania ja parmankinkkua

Tänään onnistuin yhsdistämään molempien Safkaa-kirjojen reseptejä, kun valmistin parsaa kahdella eri tavalla. Ensimmäisen kirjan parsaa ja parmesanjuustoa kohtasi toisen kirjan reseptin parsasta ja parmankinkusta. Mä en ole ihan kamalasti oppinut parsan valmistuksesta. Paitsi, että se on helppoa. Nykyisin Amerikan Samin opastamana olen valmistanut parsan ihan grillaamalla, mutta mennään tällä kertaa ohjeiden mukaan. Sinänsä molemmat näistä resepteistä…

Päivä 38 – Pinaattikeitto, unohtakaa ne einekset

Mä luulen, että sellainen pakastettu pinaattikeittobriketti on ollut se eines, jolla mä kasvoin lapsena. Tai ainakin Kippari Kalle -propaganda meni muhun läpi. Nytkin kavereilta ja sukulaisilta ensimmäisenä tullut kysymys oli “mitä, teetkö sä sen alusta asti itse?” Joo, kyllähän se on tässä se juttu. Vieläpä niin alusta, että kanakeiton pohjana ollut kanaliemi oli tässäkin pohjustuksena.…

Päivä 37 – kanakeitto vaatii itse keitetyn liemen

Hidasta puuhaa, mutta tietää, mitä saa. Mä olen normaalina ihmisenä tyytynyt ostamaan liemet kuutioina (vaikkakin viime vuodet ostanut enimmäkseen Reformin luomuversioina), mutta Safkaa 2 -kirjassa olevan kanakeiton ohjesivusta puolet meni kanaliemelle ja kirjaa selaillessa tuo liemi oli esillä muutenkin. Siispä liemihommiin. Tämä muuten on asia, joka on toistunut: reseptit ovat helppoja ja itselle muodostunut mielikuva…

Päivä 36 – tallotaan ennakkoluuloja kaalilaatikolla

Koska olen luvannut itselleni kokata nämä kirjat enemmän tai vähemmän läpi (ja joitain ruokia kokkailen jo kolmatta kertaa), väistämättä vastaan tulee myös niitä ruokia, joita ei tykkää syödä. Mulla on pari kauhistusta: kaaliruoat yleensä ja kesäkeitto. Kesäkeittoa en ehkä kokkaisi, mutta nyt vastaan tuli kaalilaatikko. Mä siedän sitä, mutta en ensisijaisesti valitsisi enkä varmaan kokkaisi.…

Päivä 35 – Pinaattia, leivänmuruja ja pastaa (oho, tein kasvisruoan) ja säntäsin lenkille

Pikainen, nopea ja maistuva. Se ehkä kuvaa tämän päivän lounasta. Tässä on muutama (hyvä) maku, jonka kanssa pitää olla varovainen tai ainakin funtsia, missä menee oman maun rajat. Koska leivänmurut paistetaan chili-valkosipuliöljyssä, on hyvä huomioida, että noita tulee ainoastaan makua antamaan siihen öljyyn. Laita vaan sitä chiliä sinne. Valkosipulilkin on hyvää. Pinaatti paistetaan valkosipulin kanssa…

Päivä 32 – Porsaan ribsit ja ähky

Edellisen härkätatakin lisäksi piti kokeilla toista hidasta reseptiä, ribsejä. Mä muistan lapsuudestani, että meidän vaari rakasti (maidon ja mansikoiden lisäksi) ribsejä ja skidinä me syötiin niitä aika usein. Luiden lisäksi tarjolla oli usein hiivaleipää, jota dipattiin paistinrasvaan. “Kevyttä” ja hyvää. Tässä reseptissä mennään kuitenkin hieman enemmän itään ja ribsit kypsyvät uunissa liemessä. Mureus pysyy paremmin…

Päivä 31 – Härkätataki pistää hymyilemään.

Jos odotat nopeaa reseptiä, kannattaa funtsia jotain muuta. Tässä ruoassa meni pitkään, mutta se on todellakin sen arvoista. Ja suurin osa siitä ajasta on muuten odottelua. Piti siis saada alkupaloja vieraille ja koska (lähes) raaka liha kiinnostaa, ruoaksi valikoitui härkätataki. Sanoinhan, että tässä menee kauan. Mä heräsin ennen aamuseiskaa valmistelemaan tätä. Ja huomasin, että puuttui…

Päivä 30 – jälkkäripäivä: suklaamousse

Tänään oli pakko tyytyä jälkkäriin, koska päivä alkoi hieman epätavallisesti. Ensin Helsingin parhaat croissantit, sitten Shawarma (vaikka muukin olisi kiinnostanut) ja kaiken lisäksi tämän jälkeen piti ottaa vielä toinen lounas. Siksi menikin aika pitkälle iltaan ennen seuraavaa ruokailua. Ja päätin tehdä jälkkärin. Uudempi Safkaa-kirja mainitsee tämän parhaaksi jälkkäriksi. Kokeiluun siis. Suklaamousse on tullut vuosien varrella…

Päivä 29 – jälkkäripäivä: Pannukakku ja omena-inkiväärihillo

On ekoja kertoja ja ekoja kertoja. Tänään oli taas niitä. Mä en muista, olenko mä tehnyt pannaria edes koulun kotitaloustunnilla, mutta hilloa en ole tehnyt sitten ikinä. Piti siis taas kokeilla. Jo senkin takia, että Safkaa2-kirjan sivukommentti sanoi juuri tämän omenahillon parantavan maanantaita n 18%. Vaikka en olekaan imaginääristen prosenttien suurin ymmärtäjä, en halunnut riskeerata…

Päivä 28 – lisukepäivä: lime-hunajapunajuuret

Välillä kokkaillaan juttuja, joille tarvitaan kirjasta ainoastaan lisukkeita. Tää on helppo, joten jää aikaa tehdä sitä varsinaista pääruokaa. Punajuuria, neljälle menee varmaan viisi sellaista pientä. Keittäminen kestää kuitenkin kauemmin kuin osasit odottaa, eli varaa keittämiselle vähintään puoli tuntia. Tän ehtii tehdä etukäteen, sillä noita lämmitellään vielä. Siis keitä punajuuria suolatussa vedessä hyvän aikaa ihan kuorineen…

Päivä 27 – Pannupihvi lisukkeineen

Flunssainen viikko vei monta hyvää kokkailupäivää, mutta tein paluun sitten pariosaisella jutulla. Aiemmin olen useamman kokkeilun kohdalla miettinyt, miten mä saan nää kaikki valmistumaan riittävästi samanaikaisesti. No, se tilanne pysyy, sillä hommana oli tehdä pannupihvi lisukkeineen. Lisukkeina oli pitkään paistettua sipulia sekä pekoni-sipuli-herne-salaattisekoitusta. Tai miksi tuota pitäisi kutsua… Nyt se on sekoitusta. Korppujauhot ja kerma…

Päivä 26 – Valterin pyttipannu

Nyt on vatsa täynnä! Mua mietitytti pyttipannu-termin käyttö, kun tottumuksen mukaan pyttipannussa on erilaisia lihoja, perunaa, kananmunaa ja whatnot. Tässä ei oikeastaan ollut tottumuksesta jäljellä kuin makkaraa ja sipulia. Ei tää ehkä oo ihan seikkailuksi luettavissa oleva resepti, mutta mielenkiintoinen homma oli kuitenkin edessä. Pyttipannun aineksina on mm kirjoissa useasti vastaan tullut punajuuri (huom! nämä…